maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kohtaamisia?

Ennen käytiin lavatansseissa, sittemmin baareissa ja nykyisin hmm... läppärillä?


Välillä kuulee hauskoja tarinoita kuinka ihmiset ovat löytäneet toisensa kummallisten yhteensattumien myötä. Tuntuu että nämä tarinat ovat harvinaisia poikkeuksia. Jotkut taas kertovat löytäneensä oman ihmisen perinteisesti baarin tanssilattialta. Yhä useampi tuttava kuitenkin kertoo löytäneensä puoliskonsa intternetin ihmeellisestä maailmasta. Kai se on sitä nykypäivää, vaikka tällaisesta tarinasta on usein romantiikka kaukana. Mutta jos on löytänyt maailman ihanimman ihmisen, eihän sillä ole mitään väliä mistä se on löytynyt.

Itsekin olen turvautunut nettipalveluihin aika ajoin. Pidemmän päälle se on kyllästyttävää ja tulee sellainen olo kuin olisi myynyt kasvonsa. Kuitenkin nettipalveluista olen löytänyt monta kaveri-miestä, jotka ovat pysyneet vuosia hyvinä ystävinä. Olen tutustunut heidän kavereihin ja nykyisiin vaimoihin ja saanut sitä kautta lisää kavereita, mikä on tietysti mukavaa.

Myös moni seurustelusuhteistani on saanut alkunsa nettituttavuudesta. On siellä ihan hyviäkin ihmisiä, olenhan itsekin ollut kröhöm! :D

Baareissa en juuri käy enkä käytä alkoholia. Selvinpäin on vaikea ihastua alkoholia hönkäilevään rinssiehdokkaaseen.


Kassajono- tai bussipysäkkirakkauksia tapahtuu vain elokuvissa - kertokaa jos olen väärässä?

Ensimmäisen poikaystäväni löysin metsästä joskus yläasteella. Se oli ehkä kaikista romanttisin kohtaaminen kaikista. Tapasin saman ihmisen yli kymmenen vuoden jälkeen uudestaan nettipalvelusta. Käytiin kahvilla ihan vaan siksi että oli hauska nähdä pitkästä aikaa. Tai ajatus oli hauska, muuten tilanne oli suoraan sanoen jäätävä:

16-vuotiaasta hintelästä teinipojasta oli kasvanut pieni ja pyöreä pehmeäsorminen insinööri. Punastelu ja nieleskely eivät olleet vuosien saatossa helpottaneet ollenkaan. Koin tilanteen todella teennäiseksi ja vaikeaksi siinä mielessä, ettei juttu vaan tahtonut kulkea. Toinen osapuoli sen sijaan yllätti kertomalla kuinka mukavaa on jutella jonkun kanssa näin lennokkaasti ja että on välillä miettinyt että voisi jutella joskus enemmänkin ihmisille. Meillä taisi olla hieman eri käsitys hyvästä ja antoisasta keskustelusta. Lopulta lähetin vaivihkaa hätäviestin ystävälleni, että soittaisi minulle ja tekisi minusta kiireisen. Kamalan noloa, eihän näin sais tehdä, mutta en vaan kestänyt enää hetkeäkään! "Jouduin" siis valitettavasti lähtemään, koska ystäväni "tarvitsi apua." Sen jälkeen emme ole nähneet edes vanhingossa. 

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Tahdon.

En etsi mitään supermiestä tai satuolentoa, ihan tavallinen riittäis. Kokemuksen syvällä kurkkuäänellä olisi kuitenkin muutama toive...




Taito puhua asioista
Kielellisesti lahjakkaat miehet vain vetoavat kummasti.

Taito kuunnella
Liittyy edelliseen.

Taito keskustella
Liittyy edellisiin!!

Huumorintaju
Onko kliseisempää? Onko tärkeämpää? Jos ei koskaan naurata niin kyllästyminen iskee ennen kuin arvaisikaan.

Alkoholia korkeintaan kohtuudella
Kännikala ei uppoa x)

Urheilua kohtuudella
Arvostan jos mies on vahvempi kuin minä ja pysyisi perässäni lenkillä. No se ei paljoa vaadi, heh. Pidän liikkumisesta ja mikä olisikaan parempi yhteinen harrastus? Mikään pakkomielteinen proteiinijauheilla pumpattu salihirmu ei ole hyvästä myöskään, kultainen keskitie on hyvä!

Auto
Tämä on hirvittävän noloa myöntää, mutta automiehissä on mielestäni Jotain. Olen ollut useampaan kertaan tilanteessa jossa olen miestä parempi kuski. Se on pieni ja ihan mitätön asia tai siis pitäisi olla, mutta jostainsyystä vai häiritsee!

Tunteiden näyttäminen
Juroudessa on puolensa, mutta ikuisena romantikkona nautin suunnattomasti tunteesta kun tietää olevansa toiselle erityinen ja rakas. Ja kun itsekin voi kertoa rakastavansa ilman että täytyy miettiä ei kai mies vaan ahdistu!

Lupaus tulevasta, kestävä, hyvä parisuhde, jonka perusajatuksena olisi loppuelämä. Ei siis mitään kertakäyttösuhteita. Ei kai nämä ole liikaa vaadittu? Aika tavallisia asioita kai. Vähän välittämistä, hiukan huomioonottamista ja sellasta.

Ps. Ja sitten ois kiva jos ei ois allergioita. Eikä kuorsausongelmaa.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Nyt on aika




Kun kaipaa sitä oikeaa loppuelämän kestävää rakkautta, muttei tiedä uskaltaako kuitenkaan toivoa sitä enää. Onko se sittenkin liikaa toivottu?


Kun kaipaa kosketusta, mutta pelkää liikaa eikä osaa vastaanottaa.


Kun kaipaa turvallista ja pysyvää, mutta juoksee karkuun kun kuulee sanat "muutettaisko yhteen?"


Kun tekisi mieli huutaa joka kerta kun joku kysyy: miten noin kaunis nainen voi olla vieläkin sinkku?


Kun ei osaa sanoa "ei."


Kun asioita vaan tapahtuu.


Kun oma ihmissuhdeviidakko alkaa muistuttaa sellaista sekasortoa ettei tiedä kehtaako siitä enää puhua parhaalle ystävällekään... 


On aika perustaa blogi.